Oletko koskaan miettinyt, kuka määrittelee sen, kuka on asiantuntija? Mistä asiantuntijuus tulee? Miten se saavutetaan?

Nykypäivänä asiantuntijastatuksen saavuttaminen koulutuksen avulla on käynyt yhä vaikeammaksi. Jos olit sata vuotta sitten ylioppilas, olit kova tekijä. Nyt olet osa harmaata massaa, josta erottuminen käy entistä vaikeammaksi. Varsinkin, kun korkea koulutus ei edes välttämättä takaa asiantuntijan statusta. Nykypäivänä ei tarvitse olla maisteri tai tohtori ollakseen huippuasiantuntija. Esimerkiksi monet nuoret itseoppineet yrittäjät mielletään asiantuntijoiksi. Ajat muuttuvat.

Nyky-yhteiskunnalle on ominaista ihailla jonkun alan huippuasiantuntijoita, tai “guruja”, kuten usein kuulee sanottavan. Tällainen “guruajattelu” on johtanut siihen, että pidämme joitain ihmisiä korvaamattomina, jonkinlaisia mystisinä olentoina, jotka muuttavat omalla toiminnallaan historian kulkua. Esimerkkeinä mainittakoon kaikkien tuntemat Steve Jobs ja Jorma Ollila. Henkilöbrändäyksen kannalta guruajattelun olemassaolo on loistava mahdollisuus. Käytännön tasolla se on kuitenkin melkoinen sudenkuoppa johon on helppo pudota, jos siihen alkaa todella uskoa. Kukaan ei ole korvaamaton, vaikka haluammekin niin uskoa.

Miksi sitten uskomme tällaiseen guruajatteluun? Eikö meillä ole enää aikaa pysähtyä pohtimaan asioita edes hieman kriittisesti ja syvällisemmin? On jollain tapaa ymmärrettävää, että ihmiset hakevat helppoja vastauksia heitä askarruttaviin kysymyksiin. Löytyyhän joka alalle oma “asiantuntija”, joka kertoo, miten jossain tilanteessa pitää toimia. Jos kuitenkin epäonnistut, vika ei ole asiantuntijassa, vaan sinussa itsessäsi, koska et ole luultavasti toteuttanut neuvoja oikein.

Asiantuntijuudessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Tottakai on olemassa ihmisiä, jotka omaavat oikeasti valtavan tietotaidon ja kyvyn ymmärtää jonkin tietyn alan asioita. Heitä on helppo arvostaa. Guruajattelu on kuitenkin valitettavasti johtanut siihen, että ihmiset julistavat itsensä milloin minkäkin, entistä spesifimmän alan guruiksi. Ei kai tässäkään lopulta ole mitään väärää? Ehkä ei, mutta tilanne muuttuu vaaralliseksi siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat uskoa näitä itsensä guruiksi julistaneita ihmisiä ja lakkaavat käyttämästä omaa järkeään. Äärimmäisenä esimerkkinä guruajattelusta ovat erilaiset huuhaa-uskomusten edustajat, jotka saarnaavat omaa asiaansa ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa, usein vieläpä “tieteellisiin faktoihin” perustuen.

Asiantuntijuutta ei ole olemassa

Tämä ajatus voi tuntua vaikeasti pureskeltavalta. Kyse ei ole siitä, etteikö jotkut ihmiset olisi jonkin alan huippuammattilaisia. Kyse on enemmänkin siitä, että olet asiantuntija, jos ihmiset uskovat sinun olevan asiantuntija. Asiantuntijuutta siis luodaan, sitä ei ole itsessään olemassa. Kukaan meistä ei synny asiantuntijaksi.

Nykypäivänä yksi merkittävä asiantuntijuuden mittari tuntuu olevan titteli. Korostamme sen avulla omaan asiantijuuttamme suhteessa muihin. Tittelit ovat usein varsin mielenkiintoista ja jopa huvittavaa luettavaa. Kuka uskaltaa enää olla myyntimies, jos vastassa on junior leading sales consultant? Kenties ei kannata kysyä keneltäkään titteliä, vaan pari yksinkertaista kysymystä. Mitä sinä teet? Miksi sinä olet asiantuntija?

Ainiin, olemmeko kaikki huijareita? Ehkä emme kaikki, mutta monet ovat. Olkaamme siis tarkkoja siitä, kenet hyväksymme asiantuntijoiksi. Terve kriittisyys ei ole tietääkseni tappanut ainakaan kovin montaa ihmistä.

Heikki Pantsar, työelämän ihmettelijä

Sijaishaltija Oy

Olemmeko kaikki huijareita?