Hyvinvointia tarjotaan nykypäivänä joka suunnasta. Tämä ei ole huono asia, sillä lisääntynyt kiinnostus hyvinvointia kohtaan on todella positiivinen asia yhteiskunnassamme! Kysymys kuuluukin: Miten voimme erottaa oleellisen tiedon liittyen hyvinvointiin kaikesta tästä informaatiotulvasta?

Useat tahot tuntuvat tietävän juurikin sen oikean, jopa ainoan tavan, edistää omaa hyvinvointiaan optimaalisesti. “Toimi näin ja voit elämässäsi paremmin” alkaa olla jo aika kliseinen lausahdus, jolle osa jopa jo hieman naureskelee. Tietyllä tavalla ymmärrän tätä toimintaa varsinkin kaupallisesta näkökulmasta katsottuna, jossa palveluita täytyy tuotteistaa.

Mutta minä en tarkastele hyvinvointia kaupallisesta näkökulmasta ja yksittäisenä tuotteena. Näen, että hyvinvointi on subjektiivista eli jokaisen henkilökohtainen asia ja kokemus. Jokaisella on oikeus määritellä se omalla tavallaan. Jotta saavutamme hyvinvointia, se vaatii kyseisen käsitteen pohtimista sekä konkreettisia toimenpiteitä.

Siitä tässä blogisarjassa on nimenomaan kysymys; hyvinvoinnin sekä työelämän henkilökohtaisesta pohtimisesta ja määrittelystä, ja tätä kautta konkreettisista toimenpiteistä. Tavoitteenani on, että kirjoitukseni auttavat, ohjaavat ja inspiroivat teitä pohtimaan sekä määrittelemään hyvinvointia kukin omalla kohdallanne;

Mitä se teille on ja miten te henkilökohtaisesti voitte saavuttaa sitä?

Kuten hyvinvointi, myös työhyvinvointi on moniulotteinen, subjektiivinen käsite. Jos siis halutaan ajatella työhyvinvointi ja hyvinvointi irrallisina asioina. Työhyvinvoinnista löytyykin useita erilaisia määritelmiä eikä voida sanoa että mikään näistä olisi se yksi ja ainut oikea.

Itse näen, että hyvinvointi ja työhyvinvointi ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ihmisellä ei ole erikseen “työminää” ja “yksityisminää” vaan yksityiselämän muutokset heijastelevat työelämään muun muassa sairaspoissaoloina, terveyden ja suorituskyvyn heikkenemisenä, psyykkisinä ongelmina ja epäterveellisinä elämäntapoina. Sama ilmiö tapahtuu myös toisin päin.

Työhyvinvointia on pitkään lähestytty usein objektina eli kohteena eikä niinkään subjektina eli tekijänä. Viime aikoina työhyvinvointia on alettu tutkimaan myös subjektiivisesta näkökulmasta. Nykyaikaisten tutkimusten oletuksena onkin, että kaikilla ihmisillä on oma kokemus työyhteisönsä ja itsensä työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi rakentuukin ihmiselle itselleen tärkeistä asioista, samalla lailla kuin hyvinvointikin,  joka viime kädessä lähtee ihmisen omasta halusta, arvoista ja ihanteista.

-Tero Kuusela-

Työhyvinvoinnin asiantuntija,  Sijaishaltija Oy

Liikunnanohjaaja (AMK)

 

Lähteet:

Hirvikoski, P. 2011. Kokemuksia työhyvinvoinnista. Viitattu 30.9.2016. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82874/gradu05339.pdf?sequence=1

Otala, L & Ahonen, G. 2005. Työhyvinvointi tuloksentekijänä. 2.uudistettu painos. Juva: WS Bookwell OY

Rauramo, P. 2008. Työhyvinvoinnin portaat. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Tietoa ja tutkimuksia työhyvinvoinnista. Viitattu 30.9.2016 http://stm.fi/tietoa-tyohyvinvoinnista

Kuka määrittelee (työ)hyvinvoinnin?