Sain ysiluokkalaisilta taannoin palautetta: Koulu ei opeta tarpeeksi työelämästä, kertoivat he. Lääkkeeksi nuoret tarjosivat, että TET-jaksoja voisi olla enemmän ja opetusta voisi olla vaikka siitä miten hoidetaan pankkijuttuja ja laskuja. Työkasvatusta tarvitaan, myös nuorten itsensä mielestä. Mistä töitä ylipäätään haetaan, he kysyivät uteliaana.

Miten nuoret opetettaisiin työelämään? Se on tärkeä kysymys meille vanhemmille, yrittäjille ja jokaiselle aikuiselle vastattavaksi.  Miten me voitaisiin auttaa nuori työelämään?

Väitän, että me kouluelämään osallistuvat vanhemmat tehdään joskus karhunpalveluksia. Vanhemmat leipovat joulumyyjäisiin myytävät joululeivonnaiset. Useimmiten vanhemmat toimivat myös joulumyyjäisissä myyjinä ja parhaimmillaan ostamme myös ne leivokset ihan itse. Oppivatko lapset siitä jotain? On tärkeää, että vanhemmat osallistuvat koulun yhteistyöhön, mutta rooli pitäisi olla mahdollistaja, eikä toteuttaja. Kun äiti myy Isoäidin parhaat toffeet työpaikallaan ja lapsi saa palkkioksi siitä luokkaretken, opittiinko siitä jotain? Uskon, että äidin työkaverit ilahtuisivat jos nuorukainen tulisi itse reippaasti työpaikalle myymään. Tuntuuko luokkaretki ansaitulta jos se on opettajan ja aikuisten innostuksesta kiinni eikä lasten itsensä tienaama? Ja jos lapsia ei kiinnosta kerätä rahaa luokkaretkiä varten, miksi se pitäisi aikuisten ja opettajan tehdä, pohdin vaan enkä halua loukata ketään ahkeraa äitiä tällä kysymyksellä.

Milloin Taksvärkki-päivästä tuli sellainen, että siitäkin nuori selviää rahalla, eikä hänen tarvitse mennä töihin?

Lasten täytyy oppia tekemään töitä. Piste. Siivouspäivänä lapsen pitää itse siivota oma huone ja osata imuroida, pyykätä, luututa. Yksi tärkeistä työelämätaidosta on noudattaa työaikoja. Noudetaanko kodeissa enää kotiintuloaikaa? Tai että pitääkö oppitunnille tulla ajoissa riippumatta siitä oletko lukiossa, ammattikoulussa vai peruskoulussa? Siinä vaiheessa, kun nämä samaiset nuoret menevät työelämään, eivät kunnioita työaikoja tai hutaisevat hommat sinne päin, on meidän aikuisten syytä katsoa peiliin. Tiedän, että se tuntuisi niin paljon helpommalta siivota loppuun se huone lapsen puolesta, se ei vaan ole järkevää pitemmän päälle. Ne tappelut pitää käydä nyt, ja huolellisuus kotitöiden suhteen pitää opettaa nuorelle, muuten se jää nuorukaisen tulevan työnantajan murheeksi.

Paras tapa opettaa töihin on se, ettei anna rahaa vastikkeetta. Viikkoraha pitää ansaita. Minä opin työelämän alkeet myydessä luokkaretkirahastoon sinappia ja vessapaperia ovelta ovelle luokkaretkirahaston eteen. Samoin tein lastenhoitokeikkoja. Ei se aina ollut helppoa, eikä mukavaa, mutta eihän se työelämä ole aina ole – sekin on tärkeä oppia.

Meiltä aikuisilta tarttuvat asenteet hyvin helposti. Jos vanhemmat haukkuvat työpaikkaansa kotonaan ja haukkuvat omaa esimiestään, annamme toimintamallin eteenpäin. Kuinka saisimme istutettua asenteen lapsiimme, että kaikki työ on arvokasta? Voimmeko tehdä sen eteen jotain?

Aina säännöllisesti ihmettelen, kuinka me aikuiset ylipäätään rakensimme yhteiskunnan, jossa on usein taloudellisesti kannattavampaa olla työtön kuin töissä?

– Heidi Alariesto, Sijaishaltija

 

Joulumyyjäisiin lapset leipureiksi